Kun aika ei riitä, täytyy priorisoida

”Onko kiire? Haluaisitko enemmän aikaa ajatella? Koetko, että firman tärkeimmille asioille pitäisi antaa enemmän huomiota? Vievätkö yhdentekevät palaverit liikaa aikaa tärkeämmiltä töiltä? Jääkö asioita tekemättä? Entä kotona? Onko riittävästi aikaa parisuhteelle? Kiireettömille keskusteluille lasten kanssa? Hyvien kirjojen lukemiselle? Vai kuluuko ärsyttävän suuri osa ajasta esimerkiksi sosiaalisessa mediassa?”

Jos edelliset kysymykset laittoivat hälytyskellot soimaan, suosittelen lämpimästi lukemaan Saku Tuomisen mainion teoksen Juu ei – Pieni kirja priorisoinnista. Tämä helppolukuinen kirja herättelee miettimään omaa ajankäyttöä. Teos on niin koukuttava, että sitä suorastaan haluaa ahmia.

Kun aika ei riitä, täytyy priorisoida

Pieni ja kevyt piristää, iso ja raskas vie energian

Tuominen esittelee mainion työkalun, jota on helppo käyttää kaikenlaiseen elämän sisällön priorisoimiseen. Kyseessä on nelikenttä, jossa pystyakselilla on iso–pieni ja vaaka-akselilla raskas–kevyt.

Pystyakselin pienet asiat ovat nimensä mukaisesti pieniä ja ajallisesti lyhyitä, esimerkiksi lounastauko, palaveri, saunominen. Isoja asioita voivat olla vaikkapa työ, parisuhde tai harrastus. Vaaka-akselin kevyet asiat ovat itselle mieluisia, niitä tekee mielellään. Raskaat jutut ovat kuormittavia energiasyöppöjä ja niistä haluaisi mieluiten päästä eroon.

Tuominen kannustaa miettimään erilaisia elämänsisältöjä tämän nelikentän kautta. Oikealla puolella on JUU-osasto: näitä asioita elämään kannattaa kerätä mahdollisimman paljon. Iso ja kevyt työ on itselle mielekästä, pieni ja kevyt kahvittelu kaverin kanssa piristää keskellä arkea. Vasen puoli on EI-osasto, näitä asioita elämässä kannattaisi välttää. Esimerkiksi iso ja raskas ystävyyssuhde tuntuu vievän kaiken energian, pieni ja raskas palaveri on turhaa ajanhaaskausta.

Kun aika ei riitä, täytyy priorisoida

Kiirettä vai asioiden priorisointia?

”Kiire on tunne siitä, että tekemistä on enemmän kuin aikaa. Tunne voi olla innostava, jos tietää, että tilanteesta selvitään. Ahdistavaksi se muuttuu, kun huomaa, että kaikkea ei ehdi tehdä, ainakaan niin hyvin kuin toivoisi. Ja jotta tällaisesta ahdistavasta kiireestä pääsee irti, täytyy priorisoida: joko vähentää tekemistä tai lisätä siihen varattua aikaa.”

Juttelin hiljattain yhden kaverin kanssa ja meillä oli puhetta siitä, milloin näkisimme seuraavan kerran. Kerroin, mitä menoja minulla on seuraaville päiville ja viikoille. Hän totesi, että oletpas kovin kiireinen. Vastasin hänelle, että ”ei – en ole kiireinen, vaan minulla on sopivasti mukavaa tekemistä. Se on eri asia, kuin olla kiireinen.”

Kiireen tuntu liittyy olennaisesti asioiden priorisoimiseen. Koska aikaa on rajallisesti, täytyy priorisoida. Kaikkea ei voi eikä ehdi tehdä. Silloin kannattaa miettiä, mitä asioita elämästä voisi karsia pois.

”Hyvässä elämässä olennaista on tehdä merkityksellisiä asioita itselle tärkeiden ihmisten kanssa. Ei koko ajan, mutta riittävän usein.”

Päätösten teko: järjellä vai tunteella?

Kirjassaan Tuominen korostaa intuition tärkeyttä päätösten teossa:

”Tyhmää tai ei, huomaan päättäväni hyvin usein sen perusteella, mikä tuntuu oikealta, ja ennen kaikkea koetan mahdollisimman usein olla päättämättä tunnettani vastaan. Enkö siis ota faktoja huomioon? Toki, mutta kun pohdin useimpia elämäni päätöksiä, täyttä varmuutta ei juuri koskaan ole. On vain ennustuksia – joko itseni tai jonkun muun tekemiä.”

”Kun jokin tuntuu pieneltä ja raskaalta, mietin voisiko sille sanoa ei. Pyrin tunnistamaan pienen ja kevyen tärkeyden ja koetan jättää sille tilaa. Koetan vaalia isoa ja kevyttä.”

Mahtavaa, että tässä faktakeskeisessä maailmassa joku uskaltaa tunnustaa tekevänsä päätöksiä myös fiilispohjalta! Ei voi muuta kuin nostaa hattua. Tähän haluan itsekin pyrkiä.

The end?

Jos raskaita asioita – isoja tai pieniä – ei pysty muuttamaan kevyiksi, voi vaihtoehtona olla myös lopettaminen.

”Asioiden muuttamiselle on toinenkin vaihtoehto. Samaan aikaan pelottava ja houkutteleva – lopettaminen. Pillit pussiin, kansi kiinni, kuulemiin. Kun olen muutaman kerran tietoisesti kokeillut tätä – ison ja raskaan yllättävää lopettamista – olen huomannut, että hetkessä on lähes poikkeuksetta jotain hienoa ja juhlallista. Eli näin: Kaikki ovat tehneet jotain, mistä kukaan ei ole ollut enää pitkään aikaan millään tavalla innoissaan. Äkkiä joku sanoo sen ääneen: ’Entä jos lopetamme tähän?’ Huoneen valtaa hämmentävä hiljaisuus. Mitä se tarkoittaisi käytännössä? ’Sitä, ettemme tekisi tätä enää huomenna.’ Hämmennys muuttuu helpotukseksi, huoneeseen alkaa virrata raikasta ilmaa ja energiaa. Joku nauraa epäuskoisena. Ja äkkiä tunne on liki euforinen.”

Blogin kirjoittamisesta on tullut minulle pieni ja raskas. Aiheet ovat olleet vähissä, aika ei riitä. On aika priorisoida. Mutta ei, en kuitenkaan halua kuopata blogia kokonaan, vaan kirjoitan nykyään huomattavasti harvemmin kuin aiemmin, fiiliksen mukaan. Tämän blogitekstin kirjoitinkin mielelläni: Tuomisen kirja vaikutti elämääni ja olen ottanut sen opetukset käyttöön. Siksi teos ansaitsi oman blogikirjoituksen!

Sami Karjalainen

Sitaatit ovat lainauksia Saku Tuomisen kirjasta Juu ei – Pieni kirja priorisoinnista (Otava 2018).

Vehree Blogi

Vehreen Blogi käsittelee maanläheisen mainostoimiston arkea, töitä, asiakascaseja, mainontaa, kokemuksia ja näkemyksiä.

Mistä aiheesta sinä haluaisit lukea lisää? Mitä olet aina halunnut tietää mainostoimistoista? Mikä mainonnassa askarruttaa, markkinoinnissa mietityttää?
Kerro se meille, niin kirjoitamme aiheesta! 

Viimeisimmät blogitekstit

Vehreen vuosi 2018

28.12.2018|